Perhepalvelun tarinoita
“Spesin työntekijät ovat olleet turvallisia ja lohduttavia. Työntekijöiltä on saanut apua ja tukea aina kun on tarvinnut sekä piristystä huonoihin päiviin.”
“Kaupassa käynnit, neuvojen antamiset.”
“Olette luoneet perheellemme toivoa paremmasta tulevaisuudesta, “kehitysaskeleista” vanhempana. Kiitoksen sanominen ääneen on tuntunut mukavalta!”
“Keskustelukerrat ja tapaamiset, joissa ajatukset viedään iloisiin asioihin.”
“Voimat oli aivan lopussa. Ainoa mikä piti elämässä kiinni oli rakkaus lapsiin. Heidän takiaan olin valmis hakemaan apua. Ei ollut kuitenkaan helppoa päästää vieraita ihmisiä kotiimme, keskelle arkeamme. Perhetyöntekijät ovat osoittautuneet helposti lähestyttäviksi ja inhimillisiksi. Tärkein on tunne siitä, että emme enää ole yksin vaan meillä on koko ajan tukea helposti saatavilla. He osaavat aidosti kuunnella ja pohtivat kanssamme ratkaisuja arjen pulmiin. Työntekijät osaavat aina nähdä hyvää meissä ja tsempata eteenpäin. Yhdessä työskennellen voimat on alkaneet palata ja usko selviämiseen.”
Epävarmuudesta valoisaan tulevaisuuteen
Päihteet, synnytyksen jälkeinen masennus, yliherkkyys, heikot verkostot ja jatkuva muuttaminen – olosuhteet saivat nelihenkisen perheen kokemaan tulevaisuuden epävarmaksi ja johtivat monenlaisiin haasteisiin niin yksilö- kuin perhetasolla. Intensiivisen perhetyön (ja muun yhteiskunnallisen tuen) myötä saimme luotua rakennetta perheen arkeen. Nyt valvontarangaistusta suorittava äiti on ollut päihteetön jo useamman vuoden ajan ja saanut itselleen mielekkään opiskelupaikan. Isä käy töissä, lapset ovat päivähoidossa ja koko perhe kokee tulevaisuutensa toiveikkaana.
“Tämän perheen voimavarana oli halu ylittää haasteet ja päästä elämässä eteenpäin yhdessä. Vanhemmat olivat vastaanottavaisia tuelle ja lasten hyvinvointi oli heille tärkeää. Näillä eväin onnistuimme!”
Pakolaisperheen uusi elämä
Afrikasta kiintiöpakolaisstatuksella Suomeen muuttaneella suurperheellä oli haastavat lähtökohdat kotoutumiseen. Isän traumat purkautuivat väkivaltana ja johtivat lasten kiireelliseen huostaanottoon. Ammattilaisverkoston avulla äidin joustavuus sekä vanhempien uskonnon tuoma voima, syvä arvostus perhettä ja yhteisöä kohtaan, halu integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan ja sitkeä pyrkimys eteenpäin valjastettiin ratkaisuksi, joka huomioi kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin. Tänä päivänä vanhemmat ovat eronneet ja osa lapsista asuu isän ja osa äidin kanssa.
“Äidin päättäväisyys sekä perheyhteisön ja perheenjäsenten vahva tuki toinen toisilleen auttoivat perhettä selviytymään. Lisäksi seurakunta tuki perhettä merkittävästi. Tässä tilanteessa ero ei merkinnyt epäonnistumista, vaan mahdollisti kaikille perheenjäsenille toiveekkaan tulevaisuuden.”
Sopua suurperheelle
Apua kaihtavan isän ja traumaattisesta lapsuudesta kärsivän äidin sekä viiden lapsen perhearki oli riitaisaa, jopa väkivaltaista. Perhetyön, terapian ja tukiperhetoiminnan myötä olemme onnistuneet vähentämään perheen riitaisuutta ja väkivaltaisia välikohtauksia sekä lisäämään vanhempien myönteistä suhtautumista apua kohtaan.
“Perheen vahvuuksia olivat yhteinen halu ymmärtää tilanne sekä äidin motivaatio tehdä työtä perhetilanteen parantamiseksi ja halu saada tarvittava apu kaikille perheenjäsenille. Huumori on ollut tämän perheen kantava voimavara haasteista huolimatta.”
“Kun saavun toimistolle,
ei vastassa ole polle,
vaan Aki oven hassusti avaa
ja Hanna tietokoneella tavaa.
Ensin tehdään läksyt,
joskus saatetaan olla vähän äksyt.
Mutta Hanna ja Aki auttaa,
ja välipalan laittaa.
Sitten kuuluu kysymys:
”Miten meni viikonloppu?”
Lapset vastaa: ”Oli hoppu”.
Sitten jompikumpi kotiimme vie,
kun loppuu tämän päivän tie.”